Vappu on työväen juhla
Tämän päivän ilmapallot ovat entistä harvemmin palloja. Eikä niissä ilmaakaan ole. "Heliumfiguuri", vai miten niitä pitäisi nimittää? On vapunvietossa muukin muuttunut kuin ilmapallot. Siksi päätin tänä vappuna muistella vähän isäni isoisää Seth Heikkilää (1863-1938), jonka vappuoireet viime vuosisadan alussa saattoivat olla korkea pulssi ja käheä ääni.
Seth oli agitaattori, kansankiihottaja. Torpparin poika jätti opettajantyönsä ja ryhtyi kirvesmieheksi voidakseen seistä epäoikeudenmukaisesti kohdellun työläisen rinnalla. Hänestä tuli Tampereelle muuttonsa jälkeen nopeasti yksi työväenaatteen aatemiehiä ja sosiaalidemokraattisen puolueen perustajajäseniä. Työläislehtien toimittajana ja kirjailijana hänen ajatuksensa levisivät, joten Seth Heikkilä äänestettiin autonomisen Suomen ensimmäiseen eduskuntaan.
Edistyksen esteet tukevat
Valta mammonan ja paheen tahra
Luokkaetu-vallat jukevat
Miksi sallimme me muitten mellastaa
Oikeus ja tunto meitä puollustaa"
(Ylös kansani, 1897)
Seth Heikkilä ajoi sanan ja tunteen palolla uudistuksia, jotka loivat pohjaa nykyiselle hyvinvointiyhteiskunnalle. Kansalaissodan kynnyksellä hänet valittiin kolmannen kerran eduskuntaan, mutta kausi jäi lyhyeksi. Heikkilä jätti viimeisenä poliittisena aktinaan Sdp:n puoluekokoukselle ponnen, jossa vaadittiin väkivallasta pitäytymistä. Silti Heikkilä sai taisteluiden päätyttyä kuritushuonetuomion ja menetti kansalaisoikeutensa. Vankilasta päästyään hän toimi sosialistisen työväenpuolueen perustavan kokouksen puheenjohtajana, mistä seurasi uusi vankilatuomio. Sitten Heikkilä vaikeni ja Heikkilästä vaiettiin. Minäkin sain tietää isäni vaarista vasta keski-ikäisenä. Löysin hänen hautapaikkansa Turusta, lunastin sen itselleni ja palautin haudalle muistolaatan.
Sethin runollisessa sielunmaailmassa talvi oli sorron alaisuuden symboli ja kevät edusti siitä vapautumista.
"Oikukasta se vielä kevät on. Kirpeitä aamupakkasia, tuivertavia tuulia ja lumisateita siihen usein kuuluu. Mutta olkoon mitä on. Kevättä se kuitenkin jo on, kirkasta ja kevyttä kevättä.
Sitä se on sinunkin, sinä tarpeellista ahertava ihmispaljous, sinä todellinen Jumala. Sinä syksynkurassa ja talvenlumessa ryvetetty, sinä usvassa eksytetty, petetty. Pitkä oli orjuutesi yö. Monta on joukostasi aikojen kuluessa ikipäiviksi kinoksiin uupunut ja kylmässä menehtynyt. Vaan joukkona olet sinä kaiken kestänyt ja sortumatta jäänyt.
Nyt elät sinä jo kevään merkeissä. Tiedon aurinko valaisee ja lämmittää jo. Kirpaiskoot vain kevätkylmät. Kyllä siitä kuitenkin kerran kesä tulee. Tulee varmasti. Sen täytyy tulla."
(Taistelun kentiltä 1925)
(Taistelun kentiltä 1925)
Seth Heikkilän kirjoituksiin tutustuminen on ollut omaa identiteettiäni mullistava löytöretki. Tunnistan, paitsi runollisen mielen, saman oikeudenmukaisuuden huutavan vaatimuksen sisälläni.
Sethin kesä tuli. Hänen kansastaan tuli kansa, jota pidetään maailman onnellisimpana. Siihen ei tarvittu vallankumousta, vain edustuksellista demokratiaa. Tänä vappuna 2019 olkaamme siis kiitollisesti onnellisia ja annetaan kevään ja onnemme lämmittää syvältä.
Tampereella 1.5.2019
Lasse Heikkilä
Kommentit
Lähetä kommentti